Sisäinen lapsi vai aikuinen? Tunnetko itsesi?

 

Miten hyvin tunnet sisäisen maailmasi? 

Tänä päivänä on nostettu paljon tapetille erilaisia henkisiä kursseja, itsensä kehittämistä ja kouluttautumista erilaisiksi elämäntapavalmentajiksi, joissa koulutuksen aikana käydään läpi myös paljon omaa itseä. Oikeastaan se on juuri tähtäimenä, ettet voit auttaa ketään toista, jos et ensin auta itseäsi ja pääse tasapainoon itsesi kanssa.

Meillä jokaisella sisällä on kaikenikäinen minämme. Olemme joskus olleet vauvoja syntyessämme tähän maailmaan. Olemme joskus olleet pieniä taaperoita opetellessamme kävelemään ja puhumaan. Olemme olleet leikki-ikäisiä lapsia opetellessamme meistä itsestämme ja säännöistä ja elämisestä. Olemme joskus olleet murrosikäisiä, joista on kasvanut teinejä ja nuoria aikuisia ja olemme olleet ihan hukassa itsemme kanssa hormonien sekoittaessa mieltämme ja muokatessa kehoamme. Sitten olemme tulleet niiksi aikuisiksi, joita aikuisina olemme tänä päivänä tai missä iässä ikinä tätä tekstiä luetkaan. Jokatapauksessa sinussa elää nuo kaikki eri iän versiot yhä. Sisäinen lapsi on edelleen sinussa. Se, miten käyttäydymme elämässämme itseämme kohtaan ja ympäristöämme kohtaan, määrittyy monestakin asiasta, joista yhtenä on nämä eri ikäiset versiot sisällämme. Tämän lisäksi käyttäytymiseemme lukeutuu opitut mallit, jotka ovat hyvin syvästi kytköksissä näihin ikäversioihimme, kuka missäkin iässä on oppinut minkäkin toimintatavan tai käytösmallin. Vaikka omat vanhemmat eivät olisi jotain opettaneet, olemme olleet jo varhaisesta iästämme alkaen kytköksissä moniin ihmisiin elämässämme ja siitä huolimatta kaikki on tapahtunut vain ja ainoastaan sinussa itsessäsi, omassa mielessäsi, omassa alitajunnassasi ja omassa kehossasi. Sisäinen lapsi kantaa edelleen sinun lapsuuden kokemuksia, puutteita ja tarpeita mukanasi.

Kenen syytä?

Kukaan muu, kuin me jokainen itse, ei voi muuttaa meitä. Mikään toimintatapa tai käytösmalli ei iskostu meihin, jos emme päätä lähteä toimimaan sen mukaan. Lapsena et voi muuta kuin joko totella tai ottaa rangaistuksen vastaan tottelemattomuudesta. Mutta aikuisena jos näet, ettei opittu toimintamalli ole tuonut sinulle sellaista elämää, mitä haluaisit elää, voi sen muuttaa löytämällä hetken, jolloin olet sen mallin ottanut itsellesi käyttöön, antamalla itsellesi anteeksi, että olet omaksunut sen tavan tehdä asioita, joka ei ole vienyt sinua mihinkään ja samalla antaa tälle pienelle joka olet silloin ehkä ollut sen turvan että nyt aikuisena muutat sen.

Kun me olemme aikuisina vaikka tilanteessa, ettemme tiedä mitä tehdä – meidän sisäinen lapsi tuntee turvattomuutta. Jotkut ehkä ajattelevat näitä puheita hullun puheina, mutta miksi näistä sitten puhuttaisiin valtakunnallisesti ja kansainvälisesti psykiatriassa ja psykologiassa, jos nämä olisivat hullun puheita? Nämä selittävät hyvin paljon meille minäämme, omaa itseämme.

Vain siten voit parantua menneistä, kun pystyt ottamaan tässä hetkessä aikuisena sisäisen lapsen syliisi ja antaa tälle sen turvan. Näin pystyt muuttamaan mitä tahansa asiaa elämässäsi sellaiseksi mitä haluat, kun kohtaat ensin ne asiat, jotka alitajunnassasi ovat saaneet sinut toimimaan tietyllä tavalla.

Me ihmiset helposti etsimme aina syyllistä kaikelle, mitä elämässämme tapahtuu. Lopulta kukaan ei ole syyllinen, edes me itse, vaikka niin voisi luulla. Mutta me olemme vastuussa jokainen itse itsestämme, toiminnoistamme ja valinnoistamme. Vastuutakaan ei silti pidä ottaa negatiivisesti tai että se olisi jollain tapaa taakka, koska silloin siitä tulee juuri sellainen, millaiseksi sen ajattelee.

Ajatuksen voima

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Ja varmasti tulenkin kirjoittamaan ihan oman tekstinsä juuri tästä. Mutta tämä kiteyttää paljon sitä, mitä yllä olen jo kirjoittanut. Ja vaikka emme tietoisesti ajattelisi… sanomme ettemme ole edes ajatelleet jotain, kun toimimme tietyllä tapaa, niin meidän ei tarvitse itse ajatella, kun alitajuntamme toimii jostain opitusta toimintamallista käsin. Olemme omaksuneet jonkin toimintamallin huomaamattamme.

Toisilla on oma ajatus tietoisempaa ja jotkut tiedostavat alitajuntansakin. He usein ovat myös tasapainoisia ihmisiä. Silti, myös heillä, koska inhimmillisyys – on niitä hetkiä kun sitä alitajuntaa ei tiedosta ja tapahtuu elämässä jotain, mitä ei ymmärräkään.

Esimerkki. Saat parkkisakon yllättäin. Miksi? Et ehkä ajattele sitä, mutta olet saattanut joku aika sitten miettiä ohimennen kuinka rahaa palaa koko ajan ja ollut jopa huomaamattasi stressaantunut. Et välttämättä ajattele tietoisesti mutta saatat stressaantuneena ajatella, että vielä kun tähän joku parkkisakko tms. osuisi, niin olisin ihan kusessa. Ja kappas, saat parkkisakon. Tämä ehkä tuntuu sinusta kaukaa haetulta, mutta tämä on ihan tosi. Emme me suoranaisesti itse tilaa asioita tapahtumaan, mutta me huomaamatta toimimme alitajuntamme ohjaamina tietyllä tapaa, jolloin tapahtuu asioita. Tässä parkkisakkoasiassakin on vain huomaamatta jäänyt laittamatta esimerkiksi tarpeeksi aikaa parkkikiekkoon ja saa parkkisakon. Tai epähuomiossa pysäköikin väärään paikkaan jolloin saa parkkisakon.

Kun me kiinnitämme toimintaamme huomiota, huomaamme että voimme muuttaa toimintaamme, mutta vain, jos pystymme ymmärtämään ja hyväksymään. Vain jos kykenemme tiedostamaan asiat itsessämme, antamaan ne itsellemme anteeksi ja kiittämällä, että voit oppia niistä. Nämä eivät ole ihan helppoja ja yksiselitteisiä asioita. Näistä voisi keskustella vaikka miten paljon.

Ja mielelläni näistä tulen puhumaankin oman kokemukseni kautta. En minä näistä kirjoittaisi jollen olisi itse kokenut. Kokemukseni on tarjolla sinulle myös verkkokurssien kautta.

Posted by Sydansavel

1983 syntynyt elämän generalisti. Arvostaa täydellistä rehellisyyttä, luotettavuutta ja avoimuutta. Toimii suoraan sydämestä käsin.

Vastaa