Työnhaku – loputon suo

Työnhaku – loputon suo?

 

Olen ollut joitakin kertoja työnhakijana elämäni aikana. Usein työttömyyteni on kestänyt yhdestä viikosta pariin kuukauteen, mutta pisimmillään työttömyys on kestänyt yli vuoden, johon perään on tullutkin yhtäkkiä äitiysloma ja taas työttömyys kestänyt yli puoli vuotta. Pisimmillään olin virallisesti työelämästä pois vuosina 2013-2016, jolloin siis kirjoitin samanaikaisesti kirjaa, olin äitiyslomalla ja sivutoimisesti toimin yrittäjänä ja työnhaku oli aktiivista.

 

Joskus työnhaku tuntuu helpolta, joskus vaikealta

Täytyy sanoa, että toisinaan on ollut sellainen tunne, että vittuuks tässä edes yrittää, kun ei mistään tunnu saavan mitään työtä. Etenkin tänä vuonna. Tiedän, että koronalla on oma osuutensa tämän vuoden työttömyyteen, mutta kas kummaa kun juuri niihin työpaikkoihin, joihin olen hakenut – on aina palkattu joku eikä se ole vaikuttanut koronaan.

 

Ketä syyttää jos ei työllisty?

Jos ajattelee, että olen tämän vuoden aikana hakenut yli 300 työpaikkaan, ollen vain muutamassa paikassa työhaastattelussa ja saaden vain yhden osa-aikaisen vuokratyöpaikan, joka päättyi 2kk työjakson jälkeen, sitä pistää miettimään, että kenessäköhän tässä on vika, kun ei vain pääse tekemään sellaista työtä, missä oikeasti olisi hyvä ja mikä oikeasti kiinnostaisi.

Minä en ole ainakaan ketään muuta syyttänyt kuin itseäni. Tosin, mitä ammattilaisilta olen kuullut, työhakemukseni ja ansioluetteloni ovat olleet mielenkiintoisia ja he ovat nähneet ne positiivisessa valossa. Kuitenkin taas toisesta ääripäästä on sanottu, että ansioluetteloni on sekava eikä siitä saa kiinni, että mitä haluan ja kuka olen.

Ja pakko myöntää, että kerta toisensa jälkeen kun saa kieltäviä vastauksia, niin sitä alkaa tosiaan itsekin jo ajattella, että tokkopa tiedän ihtekään kuka mä oon.

Väistämättä masennus hiipii olan taakse kolkuttelemaan ja yrittää ottaa valtaa, koska sitä lataa kaiken, syvimmänkin olemuksensa hakemuksiin – etenkin niihin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Tähän saakka elämässäni vain niistä työpaikoista on aina tullut työhaastattelukutsu, minne en ole oikeasti edes hakenut. Ne työhakemukset ovat olleet toisella kädellä hutaistuja ja jotain liibalaabaa kirjoitettuja. Kun taas kaikki ne joihin oikeasti olen hakenut, olen panostanut ja kertonut kuinka osaava henkilö olisin siihen työhön, mutta vain korkeammin koulutetut tai useamman työkokemusvuoden omaavat ovat saaneet työn.

Ymmärränhän minä, ettei työnantaja voi ottaa riskiä palkatessaan henkilöä, jolla ei ole kokemusta. Mutta entäpä ne tähdet, jotka ovat piilossa juuri siellä, missä ei kokemus näy eikä koulutuskaan alasta, vaan se puhdas elämänkokemus ja persoonan oma soveltuvuus juuri siihen työhön. Osaamista voi olla vaikka ei olisi kouluttautunut kyseiseen työhön/ammattiin tai omaisi monen vuoden työkokemusta.

 

Mikä ala kiinnostaa? Minne oikeasti töihin?

Voin sanoa ihan rehellisesti, että työnhaku jos mikä on jossain kohti elämää tuottanut päänvaivaa enemmänkin. Mistä syystä? – Suurin syy on ollut kannustuksen puute varhaislapsuudessa.

Tiesin jo lapsena haluavani olla joku, joka esiintyy lavoilla. Oli esiintyminen sitten puhumista, laulamista, näyttelemistä – mitä tahansa luovaa. Samoin olen aina halunnut kirjoittaa ja auttaa ihmisiä sekä eläimiä. Olen hirvittävän eläinrakas. Eniten rakastan koiria ja kissoja, mutta lässytän jokaikiselle eläimelle mitä näen ja aina pitää saada päästä pitämään sylissä ja silittää – oli eläin sitten kuinka iso tahansa.

Kirjoittaminen tuntuu yhtä luontevalta kuin lavalla seisominen, vaikka samaan aikaan yleisön edessä seisominen pienelläkin ajatuksen tasolla saa järkyttävän paskahalvauksen sisälläni aikaan. Tämä johtuu taas koulukiusaamisesta ja työelämässä jatkuneesta kiusaamisesta eri työpaikoilla, milloin työntekijän ja milloin pomon toimesta.

Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että AION päästä tekemään sitä LUOVAA työtä missä olen oikeasti hyvä. Ja se on mitä tahansa puhumista. On se sitten ammattinimikkeeltä ammatinohjaaja tai opinto-ohjaaja tai keynote-puhuja, luennoitsija, kouluttaja – mikä ikinä. Lisäksi tähän päälle vaikka harrastuksena jos ei elantoaan ansaitsevana keikkailevana artistina laulamista ja esiintymistä niin teattereissa kuin tv:ssä.

Ja painotan vielä. Olen kaikkein syvimmältä olemukseltani LUOVA ja sitä haluan ruokkia. Luovuuttani.

Rakastan ideoida, suunnitella ja toteuttaa ja olen parhaimmillani kun saan kehittää asioita eteenpäin, kun saan auttaa ihmisiä eteenpäin elämässään – esimerkiksi motivoimalla löytämään jokaisesta ihmisestä sen jokaisen ydinosaamisen ja fokusoida suunnitelmallisuus elämässä sen ympärille.

 

Miten päästä töihin sinne minne oikeasti haluaa?

Tähän toivoisin oikeasti saavani vastauksen myös itse. Olen googletellut, olen ottanut yhteyttä, laittanut hakemuksia, tehnyt postauksia….. jotain teen joko hiton väärin tai en ole riittävän jämäkkä/ahne tai jokin muu mättää, koska tuntuu etten vain etene.

USKON silti joka hetki, että vielä tästä hyvä tulee ja vielä olen siellä, missä mun pitääkin. Mutta olisi kauhean kiva, että se tapahtuisi aika pian, koska pelkojen ja epävarmuuden takia sitä on jo odottanut aivan liiaksi. Nyt ois se aika kun ois jo odotettu ja nyt ois tekemisen paikka.

 

With love,
Sydänsävel

 

PS. Työnhaku on oikeasti loputon suo, PAITSI kun löytää oikeat tavat hakea, ne oikeat sanat ja sen oikean polun. Sen jälkeen se on helppoa! Kaikki tapahtuu kirjaimellisesti itsestään, kun lakkaa yrittämistä – suomenkielellä osaa päästää irti tarpeesta ja uskoo saavansa sen, mihin tuntee vetoa.

 

#rekry #töihin #työnhaku #opentonewopportunities #puhuja #esiintyjä #näyttelijä #artisti #lavallemars #omanelämänsäsamihedberg #työnhaunturhautuminen

Posted by Sydansavel

1983 syntynyt elämän generalisti. Arvostaa täydellistä rehellisyyttä, luotettavuutta ja avoimuutta. Toimii suoraan sydämestä käsin.

Vastaa